Ludwig Yorck von Wartenburg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ludwig Yorck von Wartenburg, Ernst Gebauerin maalaama muotokuva vuodelta 1835.

Johann David Ludwig Yorck von Wartenburg (vuoteen 1814 pelkkä Yorck; 26. syyskuuta 1759 Potsdam, Preussi4. lokakuuta 1830 Klein-Öls, Sleesia)[1][2] oli preussilainen kreivi ja sotamarsalkka, jolla oli merkittävä rooli Napoleonin sotien loppuvaiheessa.

Yorck aloitti sotilasuransa Preussin armeijassa vuonna 1772 junkkerina jalkaväkirykmentissä, mutta hänet erotettiin 1779 tottelemattomuuden vuoksi. Sen jälkeen hän siirtyi Hollannin palvelukseen ja osallistui 1783–1784 kapteenin arvoisena Itä-Intiassa käytyyn sotaan. Hänet otettiin takaisin Preussin armeijaan 1787 ja hän sai mainetta Puolassa 1794 käytyjen taisteluiden aikana sekä opettaessaan kevyelle jalkaväelle hajautettua taistelutaktiikkaa. Kun sota Napoleonia vastaan syttyi 1806, Yorck nimitettiin aluksi jääkärirykmentin komentajaksi. Jenan taistelussa lokakuussa kärsityn tappion jälkeen hän johti pakenevan Preussin armeijan jälkijoukkoa ja mahdollisti Altenzaunin viivytystaistelussa 26. lokakuuta pääarmeijan perääntymisen Elben yli. Hän jäi 6. marraskuuta Lyypekissä vakavasti haavoittuneena ranskalaisten vangiksi. Vapautumisensa jälkeen Yorck ylennettiin 1807 kenraalimajuriksi ja nimitettiin ensin länsipreussilaisen prikaatin komentajaksi ja sittemmin kevyen jalkaväen tarkastajaksi.[2][1] Hänellä oli keskeinen rooli tuolloin käynnistyneessä Preussin armeijan uudistamisessa, varsinkin uudenlaisten taistelutaktiikoiden omaksumisen osalta. Hän valmensi jalkaväkeä tiedustelun ja ampumaketjujen käytössä. Yorck kuitenkin vastusti kenraali August von Gneisenaun liberaaleja armeijareformeja.[1]

Yorck nimitettiin 1811 Länsi- ja Itä-Preussin kenraalikuvernööriksi.[2] Kun Preussi seuraavana vuonna joutui osallistumaan Napoleonin sotaretkeen Venäjää vastaan, Yorck toimi aluksi preussilaisia joukkoja komentaneen kenraali Julius von Grawertin alaisena, kunnes hänet nimitettiin tämän paikalle. Ranskalaisten sekasortoisen vetäytymisen aikana Yorck tapasi venäläisen kenraali Hans Karl von Diebitschin ja solmi omavaltaisesti tämän kanssa 30. joulukuuta 1812 Tauroggenin sopimuksena tunnetun puolueettomuussopimuksen Preussin ja Venäjän välillä. Sopimus avasi Preussille mahdollisuuden liittyä Napoleonin vastaiseen liittokuntaan, minkä vahvisti kuningas Fredrik Vilhelm III:n kaksi kuukautta myöhemmin allekirjoittama Kaliszin sopimus. Näin alkaneessa ”Saksan vapaussodassa” 1813–1815 Yorck toimi menestyksekkäästi armeijakunnan komentajana Gebhard Leberecht von Blücherin alaisuudessa. Lokakuussa 1813 käydyn Wartenburgin taistelun jälkeen hän sai 1814 kreivin arvon nimellä Yorck von Wartenburg sekä maalahjoituksen Klein-Ölsistä Sleesiasta.[1][2] Hän vetäytyi armeijasta sodan päätyttyä vuonna 1815, mutta sai vielä 1821 ylennyksen sotamarsalkaksi.[2]

  1. a b c d Johann Yorck, count von Wartenburg (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.8.2013.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1922), s. 569–570 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.8.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]